Perjantai-iltaa voi viettää monella tavoin. Tällä hetkellä on meneillään paras pöllökevät pitkiin aikoihin. Ainakin siltä tuntuu pöllöhavaintojen määrästä päätellen. Ajelin kohti óPadasjokea, jossa oli toiveissa kuulla ensimmäistä kertaa lapinpöllö.
Pilvet kaikkosivat aika ajoin sen verran, että alkuillan revontuletkin olivat näkösällä. Pysähtyessäni lyhyen hetken Hämeenlinnan ja Padasjoen rajalle puputteli helmipöllö Padasjoen puolelta rajaa. Mukava alku retkelle.
Viimeiset 10km Auttoisista pitkin hiekkatietä olivat kokemus sinänsä. Kapea soraränni keskelle ei -mitään. Ainakin siltä se tuntui, mutta jokunen talo oli täälläkin. Auton ovi auki ja lappari huutelee jo! Hiihaa. Aiemmat havaintoni lapparista koskivat nähtyjä lintuja joten matalan äänen kuuleminen pimeästä metsästä tähdenlentojen ja pikkiriikkisen revontulipuikon näkyessä oli elämys.
Hetken päästä tuli toinenkin kuuntelija paikalle. Kuuntelimme luokkaa tunnin jona aikana oli pöllökonsertti mahtavimmillaan. Mikään yksilöistä ei huutanut kauaa, mutta havainnot kertyivät lapin-, helmi-, sarvi-, lehto- ja kahdesta viirupöllöstä. Samoilta sijoilta! Pöllöjen sijainti on merkattu nyt Tiiraan, mutta etäisyys saattaa olla hyvinkin väärin. Suunnat sentään suuntaa antavia. Toivottavasti näistä tiedoista on apuja lukumäärän laskennassa.
Lauantaiaamuna kävin laittelemassa pihan lintujen ruokinnalle rasvapötköä. Sain pötkön juuri muovista kuorittua kun oksan hankaan lehahti yksi Suomen kauneimmista linnuista, pyrstötiainen. Napitimme toisiamme n 40cm päästä kun toinen lensi harvan hiuspehkoni sekaan. Pitäisiköhän käydä kirurgia tapaamassa kun linnut ei enää ihmiseksi tunnista?
Kuva on otettu sunnuntaiaamuna pyrstiksien saapuessa jälleen ruokinnalle.
Sunnuntaina oli aika katsella merellisiä lajeja tai ainakin niin luulin Porkkalanniemen kärkeen kävellessäni. Kylmässä länsituulessa havaintoja kertyi vain kolmesta pienestä haahkaparvesta, muutamasta merimetsosta, alleista ja merikotkista. Parhaaksi lajiksi löytyi merisirri joita lensi kaksi lintua kolmannen pikkuluodon oikeasta kärjestä aaltoa pakoon toiselle puolen luotoa.
Merikotkia oli paikalla ainakin neljä lintua ja pikkuruinen kuusitiainen ruokaili huurteisessa männyssä.
Ei paljon jäänyt siis merenrantaretkeltä käteen. Polun verressa lennellyt ja äännellyt isokäpylintukoiras oli tietysti mukava havainto vuonna jolloin käpylintukanta on ainakin Kanta-Hämeessä lähes nolla.
Seuraava kohde olisi Järsön pellot Porkkalanniemellä. Auto parkkiin ja tietä pitkin perille paikkaan missä oli jo muutama muukin harrastaja. Tällä pellolla oli jo kevät, vaikka kiurujen ja töyhtöhyyppien äänet vielä puuttuivat. Kahdeksan merihanhea, kanadanhanhet, laulujoutsenet ja pikkujoutsen.
Katselimme joitakin minuutteja paikan päällä seisten ja laskien hanhia. Yhtäkkiä koko porukka nousi paniikilla ylös. Syytä emme saaneet selville, näkivätkö merikotkan vai mistä oli kyse.
Hanhet tekivät omaa kaarrostaan kuten myös joutsenet.
Pikkujoutsenen erottaminen koonsa tai lyhyemmän kaulansa puolesta ei aina ole pikaisella vilkaisulla helppoa.
Toisinaan taas jo pelkkä kokoero on helppo havaita.
Pikkujoutsen oli iltapäivän tähti. Selvästi oli pikkujoukahainen majaillut lumettomilla paikoilla sillä sen verran likainen oli vatsapuoli. Harmi että joutsenet poistuivat kohti lounasta matalalla kierrellen.
Hansut laskeutuivat takaisin pellolle hieman lähemmäksi kuin alunperin olivat.
Kevään retkeilysesonki on alkamassa joten mars maastoon siitä!