Alkuvuoden 2023 luontohavaintoja

Vuoden 2023 alkupuolella tapahtuneita kohtaamisia luonnossa.

Pähkinänakkeli aloitti pulinan aivan vieressä. Oli hauska yllätys kun olin etsiskelemässä aivan muuta.

Pähkinänakkeli

Päivän muita mukavia lajeja olivat kirjosiipikäpylintu, pikkukäpylintu, tunturikiuru, tundraurpiainen ja varpuspöllö. Kaikista havainnoista ei ole valitettavasti julkaisukelpoista kuvaa.

Urpiainen huurteisella

Hämeenlinnan kuvatuin piippu talven aikana lienee tämä päivehtivällä viirupöllöllä koristeltu. Pöllö sai keskellä kaupunkia rauhassa päivehtiä ilman ihmisten ja varislintujen häirintää. Uninen pöllö kääntyi kovassa tuulessa ja sukimisen aikakin koitti.

Maastossa kävellessä yllätti metsän takaa ylitseni lentänyt nuori merikotka. Kevättalvi on hyvää aikaa kuvailla yli lentäviä lumen heijastaessa valoa siipien alapinnoille. Tai ainakin heijasti niin kauan kuin lunta oli..

Merikotka

Hiiripöllöjä on talvehtinut onnistuneesti ainakin kaksi yksilöä Kanta-Hämeessä. Tämä jonka itse olen nähnyt useasti osaa halutessaan piiloutua variksilta ja muilta häiriöiltä.

Hiiripöllö

Useampikin lintuharrastaja minä mukaanlukien kuvitteli että turkinkyyhky olisi jo poistunut. Löysin sen kuitenkin onnekkaasti kun kävin sitä etsimässä. Kyseisellä alueella oli vuosia kaksi lintua, joista nyt enää toinen on jäljellä.

Turkinkyyhky

Kevään lintumuuttoa odotellessa…

Toukokuun alun retkikuvia

Huhtikuun loppu ja Toukokuun alkupuoli eteni  lintujen muuton osalta totutun vilkkaasti.

Asutuksen läheisyyteen ja kaupunkeihin pesintäänsä laajentanut sepelkyyhky löytyy jo lähes minkä tahansa pihan läheisyydestä jossa vain joku havupuu kasvaa, Kuvan yksilö on yksi neljästä pihallamme ruokailevista.

Sepelkyyhky 20200426 1

Sepelkyyhky

Tukkasotkat ja punasotkat ovat asettuneet toukokuun alussa Riihimäen Sammalistonsuolle. Välillä pitää tehdä pientä lenkkiä pesimäympäristö tarkistellen.

Tukkasotkat 20200507 1

Tukkasotkat

Nokikanoja pesii Riihimäen Sammalistonsuolla kymmeniä pareja.

Nokikana 20200503 1

Nokikana peilailee

Nokikanaa pienempää liejukanaa on Riihimäen Sammalistonsuolla nähty enimmillään kolme lintua. Saman verran on liikuskellut lähistön savilammella. Jälkimmäisellä on uhkana rannoilla alati vaaniva kissa.

Liejukana 20200427 1

Liejukana

Korea pullasorsakin piti käydä vapun jälkeen katsomassa. Puolasta tänne matkaillut mandariinisorsakoiras oli komeaa katseltavaa.

Mandariinisorsa 20200502 1

Mandariinisorsa

Toukokuun alussa lämmintä riitti ja tuulet olivat suosiollisia. Loppukevään muuttajat tulevat tosin usein aivan kalenterin mukaan; oli täällä sitten kylmää tai lämmintä.

Suokukkojen määrät kasvoivat totutusti. Suurin Riihimäen ympäristön pellolla liikkuneessa suokukkokeskittymässä oli 250 lintua.

Suokukot 20200513 1

Suokukot

Riihimäen Sammalistonsuolle on vakituisesti asettunut lähisukulaiset mustakurkku-uikku, silkkiuikku ja härkälintu.

Härkälintu 20200427 1

Härkälintu

Kattohaikaroita on Suomessa tänä keväällä liikkunut yksittäisiä lintuja.11 linnun parvi nähtiin Jämsässä ja todennäköisesti sama parvi Porvoossa. Alla olevassa kuvassa kuusi lintua omakotitalon pihapiirissä.

Pihahaikarat 20200507 1

Kattohaikarat

Lierojahtia tahdissa, mars.

Kattohaikarat 20200507 1

Kattohaikarat

Pääskyt tulivat noin 10.5. suuremmalla joukolla. Vasta tällöin onnistuin näkemään kovasti harvinaistuneen räystäspääskyn.

Räystäspääsky 20200508 1

Räystäspääsky

Seuraava kuva on valokuvana täyttä roskaa, mutta kiehtovaa tässä on kolme pääskylajia samassa puussa. Löydätkö kaikki?

Päääskyt puussa 20200507 1

Kolme lajia pääskyjä

Haarapääskyt 20200509 1

Haarapääskyt

Lumisade yllätti ja lähes vuorokauden oli Riihimäellä lumi maassa. Seuraavana aamuna pikkutyllikin sulatteli jäässä olevia sulkiaan aamuauringossa.

Pikkutylli 20200513 1

Pikkutylli

Samoina päivinä ilmaantui sinirinnat eri puvuissaan.

Sinirinta 20200513 1

Sinirinta

Sinirinta 20200513 2

Sinirinta

Ehkä kevään yllättävin havainto on ollut Riihimäen Sammalistonsuolle 14.5. ilmaantunut karikukko. Tämä Suomenlahden ja Pohjanlahden luodoilta ja esim. aallonmurtajilta löytynyt lintu oli totaalisen väärässä ympäristössä.

Karikukko 20200514 1

Karikukko

Hyvä osoitus siitä että mitä vain voi löytyä kun vaan lähtee ulos. Pari viikkoa sitten rantasipi käveli kotikadulla. Taisi märkä öinen asfaltti erehdyttää yöllä muuttaneen linnun luulemaan sitä isommaksikin lätäköksi.

 

Pikkuruokki – arktinen vieras

Lahden Vesijärvelle päsähtänyt pikkuruokki kerää katselijoita. Hieman räkättirastasta suurempaa lintua ei ole juuri ollut bongattavissa ainakaan näin pitkää aikaa ja näin helposti.

Pikkuruokin entinen nimi jääkyyhky kuvaa sen asuinseutuja Grönlantia, Huippuvuoria ja Novaja Zemljaa jne. Tai kuvasi ainakin ennen ilmastomuutosta.

Pikkuruinen lintu on ollut useinkin kateissa järvenselällä ja toisaalta myös rannoissa. Kummasti se vaan osaa tehdä katoamisliikkeet sukeltamalla, lentämällä ja yllättävän vikkelästi uimalla. Lintuharrastajien yhteistyöllä ja systemaattisella etsimisellä lintu on löytöpäivästä lukien ollut ainakin osan aikaa näkyvillä. Samalla on Vesijärven ison selän muutkin linnut tullut katsottua tarkkaan.

10.11. lintu piileksi meistä katsoen Vesijärven laivaranna aallonmurtajan takana välillä vain vilkkuen aallonmurtajan kasvien takaa ja välistä.  Tärkeintä oli että oli onneksi näkyvillä ja Teivaan venerannassa linnusta paljonkin kauempana olijat näkivät linnun varmasti koko ajan.

Ennen kotiinlähtöä päätin pysähtyä Teivaanrannassa kurkkaamassa miten lintu sinne näkyisi. Väkeäkin tuli koko ajan lisää vaikka osa jo lähti poiskin. Varmaan nelisenkymmentä henkeä oli todistamassa kun pikkuruokki lähti uimaan kohti. Kameran kuvissa pistemäinen lintu sai kokoa, aluksi vähän mutta vauhti kiihtyi rantaa lähestyessa.

Kaiken lisäksi peloton lintu kävi tervehtimässä rannassa odotaneita bongareita ja muita lintuharrastajia alle 10 metrin etäisyydellä. Taisi jo joku sanoa ettei kamerakaan enää tarkenna noin lähelle.  Omat ja muiden kuvat on siis otettu lintua häritsemättä kuten tuleekin toimia. Arvostan itse luontokuvaajia jotka osaavat ottaa hienoja kuvia häritsemättä lintuja ja luontoa.

Alle alle 20171110 2

Pikkuruokki, Little Auk, Alle alle: Lahti Vesijärvi 10.11.2017

Alle alle 20171110 3

Pikkuruokki, Little Auk, Alle alle: Lahti Vesijärvi 10.11.2017

Alle alle 20171110 7

Pikkuruokki, Little Auk, Alle alle: Lahti Vesijärvi 10.11.2017

Alle alle 20171110 10

Pikkuruokki, Little Auk, Alle alle: Lahti Vesijärvi 10.11.2017

Alle alle 20171110 11

Pikkuruokki, Little Auk, Alle alle: Lahti Vesijärvi 10.11.2017

Alle alle 20171110 12

Pikkuruokki, Little Auk, Alle alle: Lahti Vesijärvi 10.11.2017

 

Olipa kerrassaan hämmentävä tilanne. Yleensä kaukoputkella pitkien etäisyyksien takaa katsottu lintu olikin aivan jaloissa. Rauhassa sukellellen jääkyyhkyläinen jatkoi matkaa rantaa pitkin kohti Myllysaarta.

Retkeä kruunaili vielä kotiin mennessä Hollolassa tien varressa saalistaneet kaksi hiiripöllöä ja Riihimäellä yli 200 laulujoutsenen joukossa jo jonkin aikaa viihtyneet neljä pikkujoutsenta.

 

 

 

Syksyn viimeinen iltaretki

Tänään oli harvinainen tilaisuus käydä nopeasti ennen auringonlaskua pimeässä säässä kiertelemässä Sammalistonsuolla. Tavoitteena oli ns. hieman komppailla maastossa senkin uhalla ettei kaikkea paikalla olevaa mielenkiintoista lajistoa näkisikään.

Kymmenien lintujen rastasparvet olivat lähteneet selvästi liikkeelle. Kaipa nuo aavistivat että huomenna on maa valkeana ja nyt kannattaa suunnata paremmille pihlajanmarja-apajille.

Sammalistonsuon ns. keskiauman niitty ja pajukko tuottivat pienen urpoparven. Pari lintua oli hieman tummempia mutta eipä noita määrittää ehtinyt. Jatkossa onkin ruskourpiainen, urpiainen ja tundraurpiainen samaa lajia. Putoaa pinnalistalta yksi pois, joka hieman harmittaa. No, tiedettä tekevät ovat oikeassa kunnes toisin todistetaan.

Alaosassa pusikkoa liikkui ruskea pikkulintu, joka vaikutti kookkaalta. Pajusirkkuko lie. Ei ollut vaan tämän vuoden pikkulepinkäinen. Huikeaa että on vielä paikalla. Pitäisi olla jo muualla hyönteisjahdissa.

Päivän viime valoilla lähdin katsomaan Herajoelta iltapäivällä löytynyttä hiiripöllöä. Hiiripöllöillä tuntuu olevan vaellus meneillään. Sen verran monta niitä on ilmoitettu, mutta tämä oli ensimmäinen Riihimäeltä. Siinäpä se saalisteli rauhassa tienpenkoilta jyrsijöitä. Auringon laskuun oli aikaa puoli tuntia ja synkkä pilvinen sää. Olen joskus ollut sitä mieltä että kamera kannattaa jättää kotiin loka-tammikuun nuhrusäillä, jos ei ole lunta. Päätin nyt yrittää kuvaamista vaikka hämärää oli..

Ei näy vasemmalla siimahäntiä, ei..

Hiiripöllö 20171025 3

Hiiripöllö, Hawk owl, Surnia Ulula: Riihimäki 25.10.2017

Ja ei näy hiiruja oikellakaan, edes kaukana nurmikolla.

Hiiripöllö 20171025 4

Hiiripöllö, Hawk owl, Surnia Ulula: Riihimäki 25.10.2017

Tuolla liikkuu jokin. Haa, metsämies siellä pössykkänsä kanssa liikkuu.

 

Hiiripöllö 20171025 5

Hiiripöllö, Hawk owl, Surnia Ulula: Riihimäki 25.10.2017

Ja toi otus tuossa edessä ton tötterönsä kanssa ei kelpaisi ruuaksi edes hanhikorppikotkalle. Johan tässä silmäkin luppasee kun tuon touhuja katselee.

Hiiripöllö 20171025 2

Hiiripöllö, Hawk owl, Surnia Ulula: Riihimäki 25.10.2017

Pitäkäähän silmät auki, sillä hiiripöllöjä on nyt jälleen Etelä-Suomessa liikkeellä. Saa pikkujyrsijät kyytiä missä niitä sattuukaan olemaan.

 

Jalmari ja pikkukiljukas

Riihimäen Sammalistonsuo on saanut loppukesästä vakiovierailijan jalohaikarasta. Jalohaikaroita on ollut yhtäaikaa paikallaan parhaimmillaan kolme. Alueelle on nyt jäänyt kiertelemään ja kalastelemaan tuntemattoman lintuharrastajan Jalmariksi ristimä porkkananokka.

Missasin seuraavan tilannekuvan laadullisesti kun kameran asetukset olivat ”hanurista” tilanteeseen nähden. Teknisestä huonosta laadusta huolimatta kuva kolme metriä pitkästä kakasta, olkaa hyvä:

jalohaikara-kakkii-120160828

Riihimäki, Sammalistonsuo 28.8.2016, Jalohaikaran 3m pitkä kakka

Minulta on kyselty Sammalistonsuolla liikkumisesta, joten tässä yksinkertaisia ohjeita. Sammalistonsuo sijaitsee Riihimäen pohjoispuolella 54-tien varressa. Lännestä päin tultaessa kääntyy oikealle tie, jota ajamalla 50m näkee itäiselle ja läntiselle tallilammelle. Ajamalla liikennettä varoen takaisin 54-tien ylitse toiselle puolen (voimalinjan puoli) ja jatkamalla pitkää suoraa pääsee lintukosteikolle jossa sijaitsee lintujen tarkkailupaikka. Alueella liikkuessa pitää noudattaa varovaisuutta ja muualla Ei saa autolla ajella työmääalueen vuoksi. Autot on parkkeerattava selkeästi teiltä sivuun. Työkoneet voivat viedä 1,5m  kummaltakin puolen tietä eli ovat leveitä. Lisäksi ne liikkuvat ajoittain myös viikonloppuisin ja iltaisin. Muistakaa myös olla häiritsemättä lintuja ja muita elikoita eettisen havainnoinnin periaatteiden mukaisesti. Tervetuloa!

Kuvat joita tässä alla on jalohaikarasta on otettu odottamisen jälkeen tarkkailupaikalta. Samalta paikoin on nähty aika ajoin myös pikku-uikku.

Jalohaikara 120160831

Riihimäki Sammalistonsuo 31.8.2016: Jalohaikaran kalassa

Jalohaikara saalistelee Sammalistonsuolla aktiivisesti kaloja, joiden lajista en itse ole päässyt selvyyteen. Olisikohan ruutanoita?

Jalohaikara 220160831

Riihimäki, Sammalistonsuo 31.8.2016 Jalohaikara, ruokailurapsutukset

 

Elokuun viimeisenä päivänä odottelimme haikaran iltalentoa. Valitettavasti lento tapahtui myöhään ja valoa oli jo niukalti.

 

Jalohaikara 320160831

Riihimäki, Sammalistonsuo 31.8.2016 Jalohaikara

Jalohaikara 420160831

Riihimäki, Sammalistonsuo 31.8.2016 Jalohaikara

Syyskuun 2. päivä kolahti jymyuutinen. Hattulan Tenholassa olisi pikkukiljukotka. Perjantai-iltana en enää paikalle jaksanut lähteä, mutta lintu jäi yöpymään ja varmaan löytyisi aamullakin. Nukuttiinpa lauantaina vielä pitkään ja lähdettiin Riihimäeltä vasta vähän ennen seitsemää.

Perille päästyämme pieni porukka näytti meille aaumuauringossa istuvan kotkan. Kotka siis löytyi melkein yhtä nopeasti kuin viikkoa aiemmin aropääskykahlaaja, joka näyttäytyi auton päällä lentelemässä alle 30 sekunnin kuluttua autosta noustuamme. Kiitos Sendari!

Pikkukiljukotka 220160903

3.9.2016 Hattula, Pikkukiljukotka

Komeasti pikkukiljukotka istui n 300m päässä. Paikalla kävi linnun löytäjäkin, joka oli peltoa puidessa huomannut pikkujyrsjijöitä jahdanneen saalistajan. Onnea Kanta-Hämeen 301. lintulajin löytäjälle!

Uljasta lintua kävivät härkkimässä milloin tali-ja sinitiaiset, milloin harakat ja varikset. Kaikki väistivät kun kotka edes vähän vilkaisikin häriköihin päin. Oli selvästi auktoriteetti kohdallaan – enemmän kuin nykyisissä koululuokissa..

 

Pikkukiljukotka 420160903

3.9.2016 Hattula, Varis

Saaliiksi nautitut pikkujyrsijät olivat muuttaneet olomuotoaan löysäksi. Karvaisista siimahännistä oli tullut lannoitetta, joka piti ruikkia alas männynoksalta…

Pikkukiljukotka 320160903

3.9.2016 Hattula, Pikkukiljukotka

Pitkän odottelun jälkeen lintu vihdoin hieman liikkui. Jotakin mielenkiintoista liikkui pellon laidassa.

Pikkukiljukotka 520160903

3.9.2016 Hattula, Pikkukiljukotka

Pikkukiljukotka 620160903

3.9.2016 Hattula, Pikkukiljukotka

Saalistuslentohan siitä seurasi puiden ja oksien takaa sänkipellolle.

Pikkukiljukotka 720160903

3.9.2016 Hattula, Pikkukiljukotka

Pikkukiljukotka 820160903

Miten voikin noin iso lintu elää pikkujyrsijöillä 🙂

Pikkukiljukotka 920160903

3.9.2016 Hattula, Pikkukiljukotka

Pikkukiljukotkan jälkeen oli paluumatkalla tarkoitus käydä Janakkalan Turengissa katsomassa kirjokerttua. Kirjokerttu on käymässä harvinaiseksi Suomessa ja edellisestä havainnostani on jo aikaa, joten olisi ollut kiva nähdä lajin edustaja.

Hernekerttu 120160903

3.9.2016 Janakkala, Hernekerttu

Kirjokerttu jäi tällä kertaa haaveeksi ja paikalta ei löytynyt kuin tavanomaisia kerttuja, pajulintuja, tiltaltteja ja sinirinta. Mukavaa retkeilyä hienossa säässä!

 

Kevät on täällä

Aprillipäivän jälkeinen yönä taisi lämpötila käydä reippaasti pakkasen puolella. Lauantaiaamuna tiet olivat paikoitellen jäässä ja maa kuurassa. Aamusta tulisi silti kaunis kunhan aurinko vielä nousisi. Suuntasin kohti Hyvinkään Kytäjän peltoja, joilta toivoin löytäväni pienen hanhiporukan vaikkapa kuvattavaksi.

Pettymys oli suuri kun olin kiertänyt kaikki helposti saavutettavissa olevat peltoaukeat. Vain yksittäisiä hansuja lennossa. Pysäyttelin auton kauriiden lähistölle ja katselin aamuauringossa olevaa töyhtöhyyppää. Hyyppä osoittautukin varsinaiseksi kuurahyypäksi sillä osa selän höyhenistä, siipi- ja pyrstösulista oli kuurassa. Ei ole helppoa ensimmäisillä muuttolinnuilla, mutta viime juhannussäätä muistellessa ei ole välttämättä helppoa muillakaan…

Töyhtöhyyppä 1 20160402

Töyhtöhyyppä vai kuurahyyppä?, Hyvinkää 2.4.2016

Hyypän kuvaamisen ohella kävi seläväksi että viereisellä Kytäjärvellä oli jonkinlainen määrä hanhia ja joutsenia. Järvelle ei metsän takaa nähnyt, mutta ääntely paljasti linnut.

Kyllä ne sieltä ruokailemaan lähtisivät, suuntana varmaankin Livinkylän länsipuolelle Keihäsjoen tulville. Ensimmäiset parvet nousivat nenäsointisesti gagattaen ja suuntasivatpa vielä lähes suoraan ylitse.

Metsähanhi 3 20160402

Metsähanhi, Hyvinkää 2.4.2016

Lopulta hanhia meni molemmilta puolin kauniissa aamuauringossa.

Metsähanhi 1 20160402

Metsähanhi, Hyvinkää 2.4.2016

Joukossa oli yllättävän paljon tundrahanhia. Oheinen kuva kertoo vatsan kuviointien vaihtelusta. Toisilla voi olla vatsa jopa lähes musta.

Tundrahanhi 1 20160402

Tundrahanhi, Hyvinkää, 2.4.2016

Myös joutsenet olivat olleet yöpymässä ja suuntasivat hanhien kanssa samoille apajille ruokailemaan.

Laulujoutsen 1 20160402

Laulujoutsen, Hyvinkää 2.4.2016

Välillä oli taukoa ja oli aika katsella muutenkin ympärille. Paikalla laulava kiuru sai hetkeksi huomiota. Kiuru on ensimmäisiä saapujia keväällä ja lavertelullaan tuo kevään peltoaukeille.

Kiuru 1 20160402

Kiuru, Hyvinkää 2.4.2016

Osa hanhista jäi muutaman sadan metrin päähän ruokailemaan, osa jatkoi pidemmälle kohti kaupunkia ja osa suuntasi Livinkylään päin.

Hanhia 1 20160402

Hanhet ja joutsenet ruokailemassa, Hyvinkää 2.4.2016

Mistä ihmeestä noita vieläkin riittää? Yhä uusia parvia tuli metsän takaa järveltä. Mukavia katsella, pukuvaihteluita ja actionia ilmassa.

Metsähanhi 8 20160402

Metsähanhi, 2.4.2016

Olipa eräällä silmälasitkin.

Metsähanhi 5 20160402

Metsähanhi, 2.4.2016

Sehän tulee päälle…

Laulujoutsen 3 20160402

Laulujoutsen, 2.4.2016

Ei tainnut tällä pariskunnalla olla yhteisymmärrys kohdallaan kun piti alkaa ilmassa nykimään höyhenistä vai mahtoiko rapsutella muuten vaan..

Laulujoutsen 4 20160402

Laulujoutsen 5 20160402

Laulujoutsen 6 20160402

Hyi sinua, tuo kuvaajakin huomasi. Irti nyt..

Laulujoutsen 7 20160402

Kanukkejakin tuntui järveltä tulevan muutamien yksilöiden parvia.

Kanadanhanhi 1 20160402

Kanadanhanhi, Hyvinkää2.4.2016

Oletteko kuulleet hanhista, jotka lentävät selällään? Halutessaan pudottaa korkeutta nopeasti kieppuvat hanhet miten sattuu ja joskus jopa ylösalaisin.

Hanhi lentää selällään 1 20160402

Tien varressa ruokailleet hanhet pelästyivät joko pyöräilijöitä tai sitten tien reunaan pysähtynyttä kuvailijaa. Toiselle peltoaukean parvista tuli pieni siirtyminen.

Hanhia 2 20160402

Mistä ihmeestä näitä oikein riitti. No osa tuli kuusta…

Metsähanhi 9 20160402

Olin jo pois lähdössä kun sain viestin Livinkylän lähistöltä Keihäsjoen tulvilta löytyneestä lyhytnokkahanhesta. Pitihän se lähteä katsomaan. Väreilyä oli jo lämpimän auringonpaisteen johdosta paljon ja kuvia en meinannut saada onnistumaan.

Mutta mikä onkaan lyhytnokkahanhi noista nukkuvista?

 

Lyhytnokkahanhi 2 20160402

Ja nokat ylös niin paljastuu kuka on kuka. Vaaleanpunainen nokan osa paljasti lyhytnokan metsähanhien joukosta

Lyhytnokkahanhi 3 20160402

Ja olihan sitä koipinäyttelykin paikallaan. Metsähanhen oranssinkeltaiset jalat erottuvat lyhytnokkahanhen vaaleanpunaisesta helposti

Lyhytnokkahanhi 4 20160402

Hienon aamun jälkeen lähdin tyytyväisenä kotiin päin.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Pöllöilyä, tinttejä ja pikkujoukahainen

Perjantai-iltaa voi viettää monella tavoin. Tällä hetkellä on meneillään paras pöllökevät pitkiin aikoihin. Ainakin siltä tuntuu pöllöhavaintojen määrästä päätellen. Ajelin kohti óPadasjokea, jossa oli toiveissa kuulla ensimmäistä kertaa lapinpöllö.

Pilvet kaikkosivat aika ajoin sen verran, että alkuillan revontuletkin olivat näkösällä. Pysähtyessäni lyhyen hetken Hämeenlinnan ja Padasjoen rajalle puputteli helmipöllö Padasjoen puolelta rajaa. Mukava alku retkelle.

Viimeiset 10km Auttoisista pitkin hiekkatietä olivat kokemus sinänsä. Kapea soraränni keskelle ei -mitään. Ainakin siltä se tuntui, mutta jokunen talo oli täälläkin. Auton ovi auki ja lappari huutelee jo! Hiihaa. Aiemmat havaintoni lapparista koskivat nähtyjä lintuja joten matalan äänen kuuleminen pimeästä metsästä tähdenlentojen ja pikkiriikkisen revontulipuikon näkyessä oli elämys.

Hetken päästä tuli toinenkin kuuntelija paikalle. Kuuntelimme luokkaa tunnin jona aikana oli pöllökonsertti mahtavimmillaan. Mikään yksilöistä ei huutanut kauaa, mutta havainnot kertyivät lapin-, helmi-, sarvi-, lehto- ja kahdesta viirupöllöstä. Samoilta sijoilta! Pöllöjen sijainti on merkattu nyt Tiiraan, mutta etäisyys saattaa olla hyvinkin väärin. Suunnat sentään suuntaa antavia. Toivottavasti näistä tiedoista on apuja lukumäärän laskennassa.

Lauantaiaamuna kävin laittelemassa pihan lintujen ruokinnalle rasvapötköä. Sain pötkön juuri muovista kuorittua kun oksan hankaan lehahti yksi Suomen kauneimmista linnuista, pyrstötiainen. Napitimme toisiamme n 40cm päästä kun toinen lensi harvan hiuspehkoni sekaan. Pitäisiköhän käydä kirurgia tapaamassa kun linnut ei enää ihmiseksi tunnista?

Kuva on otettu sunnuntaiaamuna pyrstiksien saapuessa jälleen ruokinnalle.

pyrstöitiainen 20160313 1

Pyrstötiainen, Riihimäki 13.3.2016

Sunnuntaina oli aika katsella merellisiä lajeja tai ainakin niin luulin Porkkalanniemen kärkeen kävellessäni. Kylmässä länsituulessa havaintoja kertyi vain kolmesta pienestä haahkaparvesta, muutamasta merimetsosta, alleista ja merikotkista. Parhaaksi lajiksi löytyi merisirri joita lensi kaksi lintua kolmannen pikkuluodon oikeasta kärjestä aaltoa pakoon toiselle puolen luotoa.

Merikotkia oli paikalla ainakin neljä lintua ja pikkuruinen kuusitiainen ruokaili huurteisessa männyssä.

Merikotka 20160313 1

Merikotka, Kirkkonummi 14.3.2016

Kuusitiainen 20160313 1

Kuusitiainen, Kirkkonummi 14.3.2016

Ei paljon jäänyt siis merenrantaretkeltä käteen. Polun verressa lennellyt ja äännellyt isokäpylintukoiras oli tietysti mukava havainto vuonna jolloin käpylintukanta on ainakin Kanta-Hämeessä lähes nolla.

Seuraava kohde olisi Järsön pellot Porkkalanniemellä. Auto parkkiin ja tietä pitkin perille paikkaan missä oli jo muutama muukin harrastaja. Tällä pellolla oli jo kevät, vaikka kiurujen ja töyhtöhyyppien äänet vielä puuttuivat. Kahdeksan merihanhea, kanadanhanhet, laulujoutsenet ja pikkujoutsen.

Katselimme joitakin minuutteja paikan päällä seisten ja laskien hanhia. Yhtäkkiä koko porukka nousi paniikilla ylös. Syytä emme saaneet selville, näkivätkö merikotkan vai mistä oli kyse.

Parvi 20160313 1

Pikkujoutsen, laulujoutsenia, meri- ja kanadanhanhia: Kirkkonummi 14.3.2016

Hanhet tekivät omaa kaarrostaan kuten myös joutsenet.

Pikkujoutsenen erottaminen koonsa tai lyhyemmän kaulansa puolesta ei aina ole pikaisella vilkaisulla helppoa.

Pikkujoutsen ja laulujoutsenet 20160313 2

Pikkujoutsen ja laulujoutsenet: Kirkkonummi 14.3.2016

Toisinaan taas jo pelkkä kokoero on helppo havaita.

Pikkujoutsen ja laulujoutsenet 20160313 1

Pikkujoutsen ja laulujoutsenet: Kirkkonummi 14.3.2016

Pikkujoutsen oli iltapäivän tähti. Selvästi oli pikkujoukahainen majaillut lumettomilla paikoilla sillä sen verran likainen oli vatsapuoli. Harmi että joutsenet poistuivat kohti lounasta matalalla kierrellen.

Pikkujoutsen 20160313 1

Pikkujoutsen: Kirkkonummi 14.3.2016

Hansut laskeutuivat takaisin pellolle hieman lähemmäksi kuin alunperin olivat.

Merijakanadanhanhet 20160313 1

Meri- ja kanadanhanhia: Kirkkonummi 14.3.2016

Kevään retkeilysesonki on alkamassa joten mars maastoon siitä!

Pohjantikasta työvoitto

Kolme kertaa pohjantikkaa Janakkalan Tarinmaalta kokeilleena uskoin vihdoin että kannattaa kokeilla jotain muuta kohdetta.Lähdin kiertämään Lopelle vanhaa metsää pohjantikan ja metson toivossa.

Kulkeminen oli kohtuullisen raskasta tällaiselle lähes rapakuntoiselle. Lähes tunnin edestakaisin vaeltamisen ja kuuntelutaukojen jälkeen saldona oli käpytikka ja palokärki. Äänestä ja jäljistä päätellen kauriit juoksi kauempana karkuun. Pipon alla sen sijaan kuumotti, mutta ei kylmän ilman tai raskaan tarpomisen vuoksi. Ukkometso pelasti kuitenkin tilanteen lennähtämällä männystä tiheikköön.

Jatkoin kävelyä kohti paikkaa, jossa näin metson edellisen kerran vuosi sitten. Matkalle osui mielenkiintoinen aukko. Myrsky tai trombi oli luonut kapean käytävän syvälle metsään. Lopulta oli metsä vienyt voiton ja puiden kaatuminen oli pysähtynyt.

Pohjantikkametsässä 20160117 2

17.1.2016 Loppi, Ukkosmyrsky vai trombi?

Yli ei päässyt optiikka ehjänä millään joten puoli kilometriä piti lähteä kiertämään katsomaan toisella puolen ryteikköä hakkaavan tikan lajia.

Pohjantikkametsässä 20160117 1

17.1.2016 Loppi, Tuli vähän kierrettävää

Rymytessäni eteenpäin oli tikka vaihtanut paikkaa. Ja mihinkäs muualle kuin sinne mistä lähdin. Nyt koputus oli kuitenkin niin käpytikkamainen etten vaivautunut enää tekemään kierrosta takaisin. Olkoon vaikka tammitikka…

Pohjantikkametsässä 20160117 3

17.1.2016 Loppi, Tuonne se lensi..

Vähän matkaa kuulostellen eteenpäin. Pakkasessa narisevia ja paukahtelevia puita, ei muuta. Kunnes ylhäältä lähti isolla räminällä jokin lintu. Pöllö vai metso, aloin aprikoimaan. Hetken päästä keskellä hiljaisuutta olin jo varma että en saa lajia koskaan selville, kun koppelo lehahti aivan yläpuolelta eteenpäin. Komeaa.

Jatkoin matkaa katsellen pohjantikan ruokamaita. Juuresta hakattu kuollut puu, kertoi että palokärkikin on tainnut käydä tässä osassa metsää. Ihme että puu oli vielä kaikessa komeudessaan pystyssä.

Pohjantikkametsässä 20160117 4

17.1.2016, Periksi ei anneta

Pohjantikkaa ei vaan kuulunut. Pikkukäpylinnun ääni stoppasi askeleet! Pääsin näkemäänkin hetken kuusen latvassa istuneen koiraan. Pikkukäpylintu on tällä hetkellä todella harvinaisuus ja runsastunee kun koittaa hyvä kuusen käpyvuosi. Hieno havainto, vaikka aloinkin jo kypsyä samaa tahtia kuin puhelimen akku. Piippaus ilmoitti, että karttaa ei jatkossa enää olisi käytettävissä.

Päätin jatkaa metsän toista reunaa takaisin päin, vaikka auringonlaskuun oli enää noin tunti. Käpytikka kopsutteli pajassaan. Matka jatkui kohti metsän läpi kesällä solisevaa puroa.

Puron lähistöllä kuului vihdoin harva, varovainen kopsuttelu. Tuon on pakko olla pohjantikka. Ja olihan se, koiras pontikka. Työvoitto 2,5 tunnin rypemisen jälkeen.

Lähdin jatkamaan hämrtyvässä metsässä kohti suuntaa jossa ajattelin auton kutakuinkin olevan. Kävely keskeytyi alkuunsa vanhan hakkuun suunnasta kuuluneeseen viheltelyyn. Varpuspöllö siellä vihelteli. Pöllö jatkoi viheltelyä vielä tovin kun jatkoin kävelyä.

Tällä kertaa ei osuin kohtuullisen lähelle oikeaa kohtaa missä auto odotteli. Lopulta hieno retki, vaikka alku olikin metsoa lukuunottamatta turhauttavaa.

Kotimatkalla katsoin ohimennessä Hirsimäen aroniat, josta löytyi uusi vuodenpinna. Kaksi räkättirastasta istuskelin höyhenet pörhöllään aronioissa.

Lajeja on kertynyt nyt 57. Seuraavaksi voisi etsiä tundraurpiaista, nokkavarpusta tai vaikkapa peltopyytä. Pöllöjen kuuntelukin alkaa olla hetken päästä ajankohtaista.

Tässä vielä tämän hetken lajiluettelo:

Laulujoutsen, Tavi, Sinisorsa, Telkkä, Metso, Fasaani, Jalohaikara, Harmaahaikara, Kanahaukka, Ampuhaukka, Naurulokki, Harmaalokki, Isolokki, Merilokki,Kesykyyhky, Turkinkyyhky, Hiiripöllö, Varpuspöllö, Harmaapäätikka, Palokärki, Käpytikka, Pikkutikka,Valkoselkätikka, Pohjantikka, Västäräkki, Koskikara, Peukaloinen, Punarinta, Mustarastas, Räkättirastas, Hippiäinen, Viiksitimali, Hömötiainen, Töyhtötiainen, Kuusitiainen, Sinitiainen, Valkopäätiainen, Talitiainen, Pähkinänakkeli, Puukiipijä, Närhi, Harakka, Naakka,Varis, Korppi, Kottarainen,Varpunen, Pikkuvarpunen, Peippo, Viherpeippo, Tikli, Vihervarpunen, Urpiainen, Pikkukäpylintu, Punatulkku, Pulmunen, Keltasirkku

Pulmusesta hiiripöllöön

Vuosi alkoikin sitten siruetanantappokeleillä. Väittävät että kovat pakkaset ja pieni lumimäärä yhdessä tappaisivat lähes kaikki tappajaetanat. Jos niin hienosti käy, niin toivottavasti  porukalla riittää keväällä intoa kerätä nuoret ennen niiden munimista.

Pakkasta on sen verran ollut ettei valokuvien napsiminen ole ollut mitään herkkua. Paljaat sormet pakkasessa muuttaa ne nopeasti jääpuikoiksi. Loppiaisena oli ohjelmassa Riihimäen kiinnostavien lintujen hakua. Kallen ruokinnalla ilmeisen satunnaisesti käynyt pähkinänakkeli olisi mukava havis alkuvuoteen. Puolentoistatunnin pakkasessa hytisemisen jälkeen oli nakkeli käynyt vain yhden kerran ruokinnalla. Taitaa olla jossain naapurustossa ruokapaikka, joka houkuttelee enemmän.

Lauantai 9.1. meni mähertäessä erinäisiä havaintoja, ei tullut pohjantikkaa, vuorihemppoa, ei tundraurpiaista, mutta pulmuset olivat vielä Riihiviidan pelloilla paikalla. Usein kevään ensimmäisinä muuttolintuina nähdyt pulmuset olivat jääneet joukolla talvehtimaan.

Pulmunen 20160109 1

9.1.2016 Riihimäki, Pulmunen

Iltapäiväksi suunnittelin kuvausreissua Lopen koskille. Päiväkin olisi sen verran pidentynyt, että auringonlasku voisi jo ulottua rantaan jäätyneille jäämuodostelmille. Kylmää oli kuvauskeliksi ja akut oli pidettävä ehdottomasti lämpimässä taskussa kuvausajan ulkopuolella.

Winter 20160109 1

9.1.2016 Loppi Vanhakoski

Mieleeni juolahti myös ottaa kosken kuohuista hieman elävää kuvaakin.

Järvellä jääpuikotkin olivat tallella ja laskevan auringon valoa oli pilvistä huolimatta hivenen tarjolla. Kuvausasennot ei olleet mitään herkkua, kylmällä jäällä lumen seassa kyljellään maaten. Taisi jäällä ulkoilijatkin katsoa mikä raato rannassa makaa kunnes raato nousi ylös ja vaihtoi paikkaa.

Winter 20160109 2

9.1.2016 Jääkausi

Winter 20160109 1-2

9.1.2016 Pakkasukon onkivapa

Sunnuntaiaamun retki suuntautui etsimään hiiripöllöä Janakkalan Napialaan.. Edellinen hiiripöllöhylsy Mäntsälästä repi vielä mieliä kun ajelin kohti Tervakoskea. Ennen pöllön tähystämistä aurinko nousi järjettömän punaisena. Myöhästyin parhaasta punasta pari minuuttia kuvauspaikkaa etsiessäni, mutta kaunista oli vieläkin.

Winter 20160110 1

10.1.2016 Janakkala, Auringonnousu

Hiiripöllöä ei sitten löytynyt tälläkään kertaa… Pienenä lohtuna Tuulensuunjoessa uiskenteva telkkä. Kotimäellä kohtasin sitten yllätyksen. Pikkuruinen ampuhaukka saalisteli mäkeä alaspäin. Mitenkähän monta vuotta on edellisestä talvisesta ampuhaukkahavainnostani?

Hiiripöllöstä alkoi tulla jo isompikin harmistus. Illalla huomasin netistä että Hämeenlinnan Jukolasta oli päivällä löytynyt hiiripöllö. Kiva löytö ja hienoa että havainnoija rekisteröityi Tiira-palvelun käyttäjäksi tallentaen havainnon tietokantaan.

Jukolan hiiripöllöstä tuli havaintoja viikon aikana lisääkin. Perjantaina ei lintua ilmeisesti  ollutkuitenkaan nähty. Siitä huolimatta lauantaiaamuna oli pöllöilyn aika. Tai siltä pakkasessa puolitoista tuntia kävelleenä alkoi tuntua. Lopulta luovutin ainoastaan kanahaukan nähneenä ja lähdin muita maisemia kohti. Mähertämisestä näyttää tulevan tapa.

Hannu tuli pyörällä vastaan. Riihimäeltä Hämeenlinnaan 30km Helkamalla poljettuaan vauhtia oli edelleen keliin nähden paljon ja pöllön kuva oli miehellä selvästi silmissä.

Eikä aikaakaan kun Hannu soitteli että pöllö on paikalla. Ja eikun takaisin, onneksi en ehtinyt kauaksi. Siellähän se pörhisteli pakkasessa oksalla ja kamerat raksutteli ympärillä. Onneksi kohtuullisen matkan päässä ja pöllö sai selvästi olla rauhassa. Tosin hirmu kesy yksilö on kyseessä. Saalistamista ei kannata silti häiritä, joka tapauksessa saaliseläimet kaikkoavat askelien ääniä kuullessaan.

Ja saihan noita nettikelpoisia kuvia etäältäkin.

Hiiripöllö 20160116 2

16.1.2016 Hämeenlinna, Hiiripöllö: Mikäs siellä liikkuu?

Hiiripöllö 20160116 3

16.1.2016 Hämeenlinna, Hiiripöllö: Tuijotuskisa

Hiiripöllö 20160116 4

16.1.2016 Hämeenlinna, Hiiripöllö: Ramasee

Hiiripöllö 20160116 1

16.1.2016 Hämeenlinna, Hiiripöllö tarkkailee

Loppupäivä menikin etsiessä tudnraurpiaista, vuorihemppoa, pähkinänakkelia ja nokkavarpusta. Saakeli mitä mähertämistä, olisi pitänyt lähteä hiihtämään olemattomille laduille.

Sovitaanhan, että mäherrykset on nyt mäherretty vähäksi aikaa. Vuoden jatko olkoon niitä ilman ja Sendari suosiollinen.

 

 

 

 

 

 

Jallua pakkasella ja 2016 alun retkeilyä

Vuoden ensimmäisen päivän aamu ja joku vielä arpoo kotipihalla ensimmäistä retkikohdetta. Hiljalleen ripsinyt lumi ei houkutellut meren rantaan, mutta siitäkin huolimatta Helsingin Fastholma ve voiton.

Autolta kävellessäni totesin jättäneeni sen yleisesti kauemmaksi. Lähellä pelipaikkaa eli talviruokinnan ympäristöä alkoi tulla vastaan iloisen näköistä kansaa. Ykköskohde, valkopäätiainen oli käynyt ruokinnalla. Tarkoittaisiko tämä nyt tuntien odottelua ennen kuin tintti palaisi takaisin ruovikosta. ”Hyvä” vuodenalku…

Hädin tuskin maltoin pysähtyä katselemaan pikkuruista varpuspöllöä polun varressa. Ruokintapaikalla oli edelleen väkeä ehkäpä noin 40 henkeä. Oravat, mustarastaat, sini- ja talitiaiset kävivät ahkerasti ruokinnoilla. Käpytikkakin kierteili ympärillä. Yhtä vain puuttui.

Kävelin rantakaseikkoon katselemaan valkoselkätikkaa, josta rauhallinen ja iskevä koputtelu paljasti lahoa kopsuttelevan valkoselän. Kuvasta ei paljon katselunautintoa tullut.

Valkoselkätikka 20160101 1

1.1.2016 Valkoselkätikka

Pikkuruinen peukaloinen rätisteli jostakin puskista, kiitos tuntemattomaksi jääneelle vinkkaajalle.

Kuvien ottamisen jälkeen ymmärsin miten pimeä päivä todellisuudessa oli. Tänään ei saisi yhtään onnistunutta otosta.

Palasin seuraamaan valkopäätiaista ja siinähän se lensi. Rantapuiden kautta kaislikkoon. Oli jälleen väärässä paikassa väärään aikaan. Päätin jäädä odottelemaan, jos valkopää vielä ilmaantuisi. Olisi mukava nähdä tämä julkkislintu paremmin.

Varpuspöllö oli tullut tutkailemaan ruokatarjontaa lähemmäksi lintujen ruokintaa. Pelottomasti se piti silmällä kaiken liikkeen, sillä joku liikkeen aiheuttajista olisi seuraava ateria.

Varpuspöllö 20160101 1

1.1.2016 Varpuspöllö

Minipöllön silmät luppasee.

Varpuspöllö 20160101 2

1.1.2016 Varpuspöllö

Jatkoin odottelua samalla kun Heikki ilmaantui seurakseni ja ehkä onnettareksikin. Ilo nimittäin repesi kun valkopäätiainen ilmaantui vilkkaasti äännellen riehumaan ympäri läheistä pensasta. Siitä se varovasti lähestyi rasvapötköä.

Valkopäätiainen 20160101 1

1.1.2016 Valkopäätiainen

Valkopäätiainen 20160101 2

1.1.2016 Valkopäätiainen

Valkopäätiaisen poistuttua paikalta päätimme lähteä autoille päin kun kävellessä tuli tieto lähistön tiltaltista. Tiltalttia ei sitten kuultu, mutta viiksitimalien ääni kantautui ruovikosta ainakin osaan korvapareja.

Seuraava etappi olisi Pornaistenniemi, josta emme löytäneet uiveloa mutta västäräkin kuitenkin. Västäräkistä vähäsen ei pidä tämän osalta paikkaansa. Siipirikosta huolimatta se ruokaili hyvin ahkerasti hangen pinnan öttiäisiä.

Västäräkki 20160101 1

1.1.2016 Västäräkki

Västäräkin jälkeen matka suuntautui jo kotiinpäin. Iltapäivällä poikkesin katsomassa Hämeenlinnassa isolokkia, joka oli jo toista päivää paikalla. Seuranaan isolokilla oli harmaalokkeja yli 300, pari merilokkia ja paikalle lentänyt naurulokki.

Loppupäivän aikana tarttui haviksiksi vielä tikli, vihervarpunen, viherpeippo, pikkuvarpunen, peippo, turkinkyyhky ja kottarainen.

Riihimäelle saapuessa oli jo hämärää. Matkalla tullut tieto punarinnasta kutkutteli sen verran paljon, että painelin puolijuoksua pimeään kuusikkoon. Maltilla pysähdys ja katselu ruokinnalle, jonka edustalta Robin löytyi.

Pimeäksi menneeltä kotipihalta ehdin saamaan uusiksi lajeiksi vielä puukiipijän ja harmaapäätikan.

Hyvä retkipäivä ja paljon mielekkäitä lajeja. Kameran ulkoiluttaminen oli melkoisen turhaa mokomassa pimeydessä. Yleisimpiä lajeja tai muuten vaan missattuja olivat tiltaltti (5min myöhässä), pikkutikka (puusilmäisyys iski), fasaani, pyy,teeri, isolepinkäinen, räkättirastas urpiainen, hömötiainen, töyhtötiainen ja kuusitiainen.

1.1.2016 havaitut lintulajit laulujoutsen, sinisorsa, harmaalokki, isolokki, merilokki, naurulokki, turkinkyyhky, kesykyyhky, varpuspöllö, harmaapäätikka, käpytikka, valkoselkätikka, västäräkki, peukaloinen, punarinta, mustarastas, hippiäinen, viiksitimali, sinitiainen, valkopäätiainen, talitiainen, puukiipijä, harakka, naakka, varis, korppi, kottarainen, pikkuvarpunen, peippo, viherpeippo, tikli, vihervarpunen ja punatulkku.

1.1.2016 osui kiikariin myös harmaahaikara ja jalohaikara. Paikka oli herkkä bongaukselle, mutta onneksi linnut tulivat 2.1. näytille Janakkalassa paikkaan, josta niitä pääsi moni ihailemaan. Kyseinen paikka mahdollistaa bongauksen ja kuvauksen ilman lintujen häirintää.

2.1. ja 3.1. oli pienien paikkojen ja talvisäästä nautiskelun aika. Kuusi- hömö- ja töyhtötiainen, palokärki, närhi, urpiainen, koskikara, keltasirkku ja  tavi tuli nähtyä uusina lajeina.

Lajien lukumäärä on 3.1. jälkeen 46.

Joitakin kuviakin tul napsittua, vaikka erityisesti 3.1. oli jälleen pimeä päivä.

Töyhtötiainen 20160102 1

2.1.2016 Töyhtötiainen

Saa nähdä miten käy lämpimämpiin säihin tottuneelle punarinnalle ensi viikolla kun lämpötila laskee 20 pakkasasteeseen.

Punarinta 20160102 1

2.1.2016 Punarinta

Jalohaikarapaikalla Janakkalassa oli harmaahaikaran ja jalohaikaran seurana taveja ja sinisorsia sekä albinistinen sinisorsa. .

Jalohaikara 20160103 2

1.1.2016 Jalohaikara, sinisorsia ja harmaahaikara

Kalastaja, jonka alta jää ei petä ja saalis on varma.

Jalohaikara 20160103 1

1.1.2016 Jalohaikara

Joppe-kattohaikaran muistoa kunnioittaen,

Jari