13 Jalohaikaraa

Kantarellien ajoittainen epätoivoinen haeskelu sai lisämaustetta kun Arto lähetti viestin 13 jalohaikaran parvesta Riihimäen Sammalistonsuolla. Yksikin olisi ollut jo uutinen sinänsä, mutta 13!

Kiertelin vielä viestin tulon jälkeen metsässä mutta sieniä ei vaan löytynyt. Mustikoita ja ahomansikoita sentään jonkin verran.

Lopulta lähdin Sammalistonsuota kohden, jossa muutama henkilö tapittikin kasvillisuuden seassa paikallaan olevia jalohaikaroita.

Aprikoimme paikalla olijoiden kesken mahtaako tämän lajin leviäminen olla samankaltaista kuin harmaahaikaralla aikoinaan. Nuoret linnut loppukesällä tunnustelijoina muiden harhailijoiden lisäksi. Lopulta koittaisi ensimmäinen pesintä. Jokohan se tosin on tänä vuonna ollut?

Jallut tekivät pienen ilmailunäytöksen ja hetken jo näytti että jatkaisivat kohti pohjoista. Palasivat kuitenkin takaisin.

Jalohaikara, Riihimäki 31.7.2017

Porukka jonkin verran vaihtui lintujen pysytellessä paikallaan kaukana ruohojen katveessa kisaten harmaahaikaroiden kanssa.

Jonkin ajan kuluttua viisi lintua vaihtoi paikkaa ja lensi upeasti tarkkailukukkulan ylitse. Paikalla olijoilla oli mahdollisuus ottaa lähikuvia ja mikä parasta. häiritsemättä lintuja.

Jalohaikara, Riihimäki 31.7.2017

Jalohaikara, Riihimäki 31.7.2017

Jalohaikara, Riihimäki 31.7.2017

Jalohaikara, Riihimäki 31.7.2017

Jalohaikara, Riihimäki 31.7.2017

13 jallua päätti heinäkuun lintuhavainnot upeasti. Hieno löytö Artolta!

 

 

Aasianpääskykahlaaja vaiko pääskykahlaaja

 

Joroisista perjantaina 15.7.2017 löytynyt pääskykahlaajalajin määritys on tätä kirjoitettaessa vielä osittain auki. Mielipiteitä on suuntaan ja toiseen.

Laitanpa osittain sen vuoksi ja toisaalta muuten vaan iloksi kuvia näytille vaikka ei huippuja olekkaan.

Pääskykahlaajalaji Glareola sp: 15.7.2017 Joroinen

Pääskykahlaajalaji Glareola sp: 15.7.2017 Joroinen

Seuraavassa kuvassa näkyy hyvin ohuesti siiven takareunassa vaaleaa/valkeaa.

Pääskykahlaajalaji Glareola sp: 15.7.2017 Joroinen

Pääskykahlaajalaji Glareola sp: 15.7.2017 Joroinen

Pääskykahlaajalaji Glareola sp: 15.7.2017 Joroinen

Pääskykahlaajalaji, Glareola sp: Joroinen 15.7.2017

Pääskykahlaajalaji, Glareola sp: Joroinen 15.7.2017

Pääskykahlaajalaji, Glareola sp: Joroinen 15.7.2017

Pääskykahlaajalaji, Glareola sp: Joroinen 15.7.2017

Pääskykahlaajalaji, Glareola sp: Joroinen 15.7.2017

Pääskykahlaajalaji, Glareola sp: Joroinen 15.7.2017

Tässä vielä kännykällä kuvattu video linnusta. Tulee myöhemmin..

 

Metso pisti kuvaajan järjestykseen

Sunnuntain 9.4. kauniin sään houkuttelemana lähdin katselemaan löytyisikö lauantaina eteen tullutta hanhimassaa. Hanhet olivat siirtyneet jollekin muulle lähistön pellolle ja päädyin sitten lopulta etsiskelemään seudullamme harvinaiseksi käynyttä metsoa.

Syke nousi kävellessäni kohti kukkulaa ja kalliota jossa metso saattaisi hyvinkin majailla. Kallion laelta metsoa ei kuitenkaan löytynyt. Syönnösjäljet kertoivat että männyissä oli ruokailtu pitkin kevättalvea.

Yhtäkkiä mäen alhaalta kuului näppäilyä. Pienen katseella ja kiikareilla haravoinnin jälkeen silmiin osui komea metso.

Metso 9.4.2017: ”Mikähän höynä tuolla mäelläni luuraa?”

Ei kestänyt varmaan paria minuuttia kauempaa kun ukko havaitsi mäen laella olevan vieraan. ”Nyt äkkiä mäelle”.

Ukko lähti taapertelemaan mättäältä toiselle kohti mäkeä. Yllättävän nopeasti se eteni, vaikka piti jokaisen kiven ja mättään päällä uhitella ja esitellä voimiaan.

Lyhyen videokokeilun ehti ottaa, mutta mieleen hiipi ajatus, että tällä kuvauskeikalla voisi olla yllättävä ja nopeasti etenevä loppu.

Vauhti vaan kiihtyi ja taisi metsolla käydä luonnolle kun pääsin jonkun kuvankin räppäisemään.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Nyt alkoi jo olla lämmin.

Metso 9.4.2017: ”Kuules kekkuli, ala vetää täältä”

Metso jäi seudaavaksi nuoren männynsäkkärän toiselle puolen ja kuvaaja toiselle. Ei hyvä, ei tosiaan hyvä. Perääntymistä hallitusti ja vähemmän hallitusti. Sitten pystyi muutaman kuvan vielä ottamaan.

Juoksuaskelia ottaa kuvaaja, mutta toteaa että metto tulee kintereillä ja on kohta niskassa. Ei muuta kuin ympäri ja kaveria silmästä silmään tuijottamaan. Hetken jo vaikutti että nyt ollaan jo riittävän etäällä ja pääsen joko kuvailemaan tai kävelemään pois päin. Pari kuvaa ja päällehän herra alkoi jälleen tulla.

Metso 9.4.2017: ”Uskotko hyvällä!”

Metso 9.4.2017: ”Pitäneekö kopauttaa?”

Metso 9.4.2017: ”Nyt tuli tötterömiehelle exodus”

Tällä kertaa peräännyin selkä edellä muutaman askeleen. Ja kaaduin selälleni kalliolle. Kunnon kuvaaja suojaa kameran ja vähät välittää mitä lonkalle, kyynärpäälle ja olkapäälle käy…

Sitä ei kuitenkaan ehtinyt miettimään siinä selällä maatessani.  Pystyyn piti päästä äkkiä. Noustessani istumaan metso takoi kengänpohjaa ja olisi tullut hetken päästä vatsan päälle ”pusuttelemaan”. Ylös ja heti.

Äkkiä karkuun sydän maksimia lyöden. Huhhuh, sinne jäi upea otus katselemaan voittajan kiilto silmissään.

Metso 9.4.2017: ”Siitäs sait..”

P.S. Kuvat ovat tällä kertaa tarkkoja, mutta sivuston tilankäytön ja luvattoman kuvien käyttämisen varalta ovat pakattu tiiviimmin.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Mustakaularastas Hattulassa

Perjantaina varmistui mustakaularastaaan lajimääritys Hattulassa. Havainto on vasta toinen Kanta-Hämeessä edellisen ollessa vuodelta 1871. Viime vuosisadalla ei tätä Siperian ihmettä lintulajina meillä havaittu tai ainakaan ei ole merkintöjä. 1871 havaittu lintu oli ensimmäinen Suomessa.

Lauantaina yli neljän tunnin etsintä ei tuottanut tulosta linnun kadottua ruokailemaan lähistön pihoille. Sunnuntaina lintu oli jälleen kadoksissa kun saavuin paikalle. Ei ollut kaula mustana mutta mieli kuitenkin: Näinkö tämä nyt sujuu??

Pian kiukkuisen ilmeen rastas kuitenkin saapui ruokailemaan  pihlajanmarjoille joita oli laiteltu tarjolle.

Mustakaularastas, 5.3.2017 Hattula

Mustakaularastas, 5.3.2017 Hattula

Mustakaularastas, 5.3.2017 Hattula

Pihlajanmarjat tekivät kauppansa.

Mustakaularastas, 5.3.2017 Hattula

Mustakaularastas, 5.3.2017 Hattula

Mustakaularastas, Hattula 5.3.2017

Ja lopuksi kuvia siiven alapuolelta….

Mustakaularastas, 5.3.2017 Hattula

Mustakaularastas, 5.3.2017 Hattula

Mustakaularastas, 5.3.2017 Hattula

Nokivaris, risteymä vai mustavaris?

Löysin Riihimäen jätevedenpuhdistamolta varis- ja naakkaparvesta aluksi mustavarikselta vaikuttaneen linnun. Kevään ensimmäistä mustavarista katsomaan riesni porukkaa. Sillä välin tarkemmalla katsomisella nokan yläosa ei mielestäni ollutkaan suora.

Lintu istui noin 70 metrin päässä jätevedenlaitoksen tornin kaiteella kun sitä katseltiin kaukoputkella. Linnusta ei kaukoputkella katsoen erottanut mitään harmaita alueita. Jalat olivat todellat tummat, lähes mustat. Nokka oli hyvin tumman harmaa, lähes musta mutta erottuen kuitenkin höyhenpuvusta.

Lintu äänteli variksenkaltaisesti. Mustavariksen käheyttä ei äänessä ollut. Kaikki äänen kuulleet linnun katsojat olivat samaa mieltä.

Kamerassa ei oikein rahkeet riittäneet kun oli lyhyt putki mukana, mutta tässä muutama kuva linnusta. Lentokuvissa näkyy höyhenissä hieman vaalean sävyä, lieneekö valon heijastumaa, koska muulla optiikalla tuota ei havaittu.

 

 

 

 

Valkopää- vai sinitiainen?

Pitkän retkipäivän jälkeen oli ruokinnalle kurkistamisen aika. Mahtaisiko harmaapäätikoista jompikumpi olla ruokinnalla.

Eipä ollut. Pari hämö- ja kuusitiaista sini- ja talitiaisten sekä pikkuvarpusten sopassa. Ei ihme että ruokaa kuluu. Huomio kiinnittyi täysin valkorintaiselta vaikuttaneeseen sinitiainsen näköiseen lintuun. Harmittavasti lintu hävisi näkyvistä.

Kamera esiin ja soitto sisälle jottei koirat tule pihalle kesken kaiken ulkoilemaan. Pimeäkin alkoi hiipimään. Suurin osa linnuista häviää ennen pimeän tuloa yöpymään. Kunpa omituinen otus tulisi uudelleen näkyviin.

Ja siinähän se oli.

Sinitiainen; 17.10.2016, Riihimäki

Lintu edellisessä kuvassa esittää asentoa, jossa linnun ensimmäisen kerran näin  ennen sen katoamista. Pettymys oli jonkinmoinen kun linnun näki paremmin. Eipä ollut valkopäätiainen, mutta omituisen näköinen kuitenkin.

Sinitiainen; 17.10.2016, Riihimäki

Sinitiainen; 17.10.2016, Riihimäki

Sinitiainenhan se vai onko? Värivirheisiä lintuja tulee vastaan kohtuullisen usein. Mutta voisiko tämän geeneissä olla valkopäätiaista? Viisaammat saa päättää. Siihen saakka pidän tätä omituisen värisenä sinitiaisena.

 

 

 

 

 

Punapyrstölepinkäinen phoenicuroides

Lokakuun alkupuolisko on hellinyt lintuharrastajia koko joukolla harvinaisuuksia. Taiga-, hippiäis- ja ruskouunilitujen säestyksellä bongattavissa on ollut vaalkeakultarinta ja taigarautiaisia. Taigarautiaisia oli ennen 2016 syksyä nähty Suomessa 12 lintua. Tämän syksyn yhteismäärä on jo luokkaa 14, ei pysy enää laskuissa perässä.

Kaikkiin bongauksiin ei jälleen ole päässyt mukaan, mutta Naantalin taigarautiainen tuli 9.11. käytyä katsastamassa. Paikalla oli muutama muukin bongari:

Naantali 9.10.2016 Taigarautiaisbongaus

Syksyn toinen punapyrstölepinkäinen Sastamalassa on osoittautumassa Suomen ensimmäiseksi phoenicuroides-alalajin linnuksi. Tästäpä saattaa tulla uusi laji suomelle ruostepäälepinkäinen? Ehkä joku päivä napsahtaa ns. nojatuolipinna.

Punäpyrstölepinkäisen uudelleen löytyminen viikonloppuna mahdollisti bongauksen niillekin jotka eivät arkena päässeet. Itse olin autossa 2minuutin kuluttua viestistä. Pelipaikalle päästyäni oli lintu kadoksissa, mutta löytyi hetkeksi rannan pusikon latvasta.

Bongariporukka seisoi rauhassa hyvin etäällä risukasoista joilla lintu pääasiassa viihtyi. Pieneksi hetkeksi lennähti kaukainen vieras lähipensaaseen. Harmittavasti vain pieni törö oli juuri linnun edessä.

15.10.2016; Punapyrstölepinkäinen phoenicuroides (Lanius isabellinus phoenicuroides), Sastamala

15.10.2016; Punapyrstölepinkäinen phoenicuroides (Lanius isabellinus phoenicuroides), Sastamala

Paikallisiakin lintuja olen ehtinyt maastosta etsiskelemään nauttien mukavista liikuntatuokioista. Viikolla illan suussa mustaleppälintu piilotteli Riihimäellä tukkien käsittelyalueella. Löytyi onneksi auringon laskun aikoihin.

Lauantaina ei löytynyt tiltaltteja kummoisempaa. Sunnuntaina oli ilo löytää alueemme toinen tunturikiuru, tällä kertaa Riihimäen Sammalistonsuolta.

16.10.2016; Tunturikiuru, Riihimäen Sammalistonsuo

16.10.2016; Tunturikiuru, Riihimäen Sammalistonsuo

Valo alkaa tähän vuoden aikaan olemaa vähissä, joten kohta saa liikkuvien kohteiden kannalta laittaa kamerakaluston kaappiin. Tai sitten pitää odotella isoa Arskaa..

 

 

Kuu tunturikiurusta talveen

Lauantaiaamun navakka tuuli ajoi pikkuhysyilijät pusikoiden alaosiin. Riihimäen Korttionmäen pusikoista löytyi kuitenkin pari rautiaista ja tiltalttia sekä oudossa ympäristössä olleet hömötiaiset. Männyn latvaosiin lennähti äännellen isokäpylintu. Harmi ettei jäänyt näytille jotta olisi kameralla voinut osoitella.

Sammalistonsuolla oli kohtuullisen hiljaista; Jouhi- ja lapasorsat parhaimpina uiskentelijoina ja muuttajina kolme hanhiparvea korkealla ja kovaa kohti lounasta.

Päätinkin lähteä kiertelemään metsiä jos löytyisi kuivien suppilovahveroiden lisäksi tuoreempiakin ja jotain lintujakin.

Löysinkin komeita metsäalueita joissa en ennen ollut liikkunutkaan. Metsonaaras lähti kuusikosta aivan edestä lentoon. Hieno havainto meidän seudulla. Kolmannella alueella löysin viirupöllön, joka lensi vähän matkaa eteenpäin. Varoi jäämästä näkyviin ja lensi aina pois päin kun käveli kohti.

Sieniäkään ei löytynyt. Päätinkin jättää ämpärit autoon ja kokeilla tulisiko pöllö vielä kameran eteen näytille. Vähän onneton nykijä taidan olla, kameran mukana ollessa ei löytynyt pöllöä. Sienille ei ollut keräysastiaa ja jo vain niitä löytyi. Piposta tuli sitten sieniastia..

Autolla ollessani lensi puihin päivän toiset isokäpylinnut. Tällä kertaa kolme lintua. Tuulisessa latvassa ei kauan viihdytty vaan jatkettiin heti matkaa.

Päivän löytö osui paikkaan jossa oli niittyä molemmin puolin. Tien reunasta lähti kiurulintu ja kirviseltä vaikuttanut toinen lintu. Päätin pysähtyä ja katsastaa paikan. Kiuru ääntelikin heti ja lensi vastavaloon pudottautuen tien reunaan. Ääntely toi heti mieleen tunturikiurun mutta kovan tuulen vuoksi en voinut olla vielä varma muusta kuin harvinaisemmasta kiurusta. Onneksi lintu löytyi tien reunasta ja pääsin viestimään muillekin löydöstä.

Tunturikiuru Loppi 8.10.2016

Harvakseltaan tiellä kulkenut liikenne lennätteli kiurua aika ajoin. Itsellä alkoi olla kylmä. Autosta piti nousta nopeasti katselemaan eikä kävelemään pitkin tietä. Hanskat oli autossa ja samoin päähine. No, päähine olikin täynnä sieniä ettei sitä päähän olisi voinut laittaa..

Tunturikiuru Loppi 8.10.2016

Paikalle tulikin nopeasti Arttu kavereineen ja hetken päästä Hessu. Naapuritalon isäntäkin tuli ihmettelemään naamaripäistä kiurua.

Tunturikiuru Loppi 8.10.2016

Lintu oli välillä hukassa kun tien liikenne lennätti sen aina toiseen paikkaan. Tuntui Lapin asukas kuitenkin viihtyvän hyvin ja antoi ottaa itsestään muutaman kuvankin. Kunhan malttoi vaan rauhassa odotella.

Tunturikiuru Loppi 8.10.2016

Tunturikiuru Loppi 8.10.2016

Tunturikiuru Loppi 8.10.2016

Taitaa olla pohjoiseen jo talvi tullut kun tämä myöhäinen muuttajakin on lähtenyt liikekannalle. Kalenterin mukaan reilu kuukauden päästä on talvi täälläkin.

 

 

 

Linnunradan laidalla revontulia kyttäämässä

Syyskuun viimeisille päiville odoteltiin eri annusteissa revontulia Etelä-Suomea myöten. Ja kuinkas kävikään, huiput osuivat arkipäiville ja pilvisille öille. Se siitä jälleen tällä kertaa.

Rippeitä saattoi olla jäljellä vielä 30.9.-1.10. välisenä yönä joten päätin kokeilla etukäteen pimeäksi kokeemani paikkaa. Pimeää oli kun kompastelin  juurien ylitse rantaan. Sitä paitsi jotkut hiippaili metsässä, toivottavasti samalla asialla.

Lämmin yö oli muutoinkin, mutta kosteuden tiivistyessä linssiin, ei ole oikein mitään tehtävissä. Rannassa kaluston virittelyn jälkeen vielä objektiivin päälle lämmitin.

Reposiakin oli, mutta kovin olivat himmeitä. Ensimmäisen kuvan otin reilulla ISO-arvolla 16 000. Kohinaa tuli ruufulle mutta ei kuitenkaan niin paljon kuin olisin ennakkoon odotellut.  Pitäisköhän rohkeammin ottaa kuvia suuremmilla herkkyyksillä?

Revontulet, Loppi 30.9.2016

Aika kului ja piti normikuvien ohessa kokeilla mitä otsalampulla saisi aikaan. Tällä kertaa en kuitenkaan ottanut kliseistä ”valo-otsa” kuvaa…

Revontulet, Loppi 30.9.2016

Viirupöllö huhuili lähistöllä muutaman sarjan. Ravintoa sillä ainakin riitti sillä pikkutien ylitse paineli tullessa paljon jyrsijöitä.

Tässä samaa kuvaa mutta ilman otsalamppukokeiluja.

Revontulet, Loppi 30.9.2016

Yhdestä kuvasta löytyi tähdenlentokin. Paikalla ollessa taisi olla katse jossakin ihan muualla tähdenlennon hetkellä.

Revontulet ja tähdenlento, Loppi 30.9.2016

Selfiekin piti saada. 10 sekuntia on lyhyt aika kun kantojen ylitse pitää mennä kaltevalle pinnalle seisomaan.

Revontulet, Loppi 30.9.2016

Tuuli oli aika navakka ja kuvassa paikallaan seisomisen lisäksi puut olivat helposti epätarkkoja. 25 sekunnin valotusajalla puun oksa ehtii tekemään jo isoa liikettä tuulessa. Joitakin vähätuulisempi hetkiä onneksi oli, jotka piti käyttää heti hyödyksi.

Revontulet, Loppi 30.9.2016

Kovasti tuntuivat netissä ennustavan että tunnin päästä arvot on sellaisia, että alkaa kunnon show. Ei alkanut ja ennen kotiin lähtöä nappailin vielä pari kuvaa linnunradasta.

Linnunrata, Loppi 30.9.2016

Linnunradan laidalla…alla tähtien

Linnunrata, Loppi 30.9.2016

 

Jalmari ja pikkukiljukas

Riihimäen Sammalistonsuo on saanut loppukesästä vakiovierailijan jalohaikarasta. Jalohaikaroita on ollut yhtäaikaa paikallaan parhaimmillaan kolme. Alueelle on nyt jäänyt kiertelemään ja kalastelemaan tuntemattoman lintuharrastajan Jalmariksi ristimä porkkananokka.

Missasin seuraavan tilannekuvan laadullisesti kun kameran asetukset olivat ”hanurista” tilanteeseen nähden. Teknisestä huonosta laadusta huolimatta kuva kolme metriä pitkästä kakasta, olkaa hyvä:

Riihimäki, Sammalistonsuo 28.8.2016, Jalohaikaran 3m pitkä kakka

Minulta on kyselty Sammalistonsuolla liikkumisesta, joten tässä yksinkertaisia ohjeita. Sammalistonsuo sijaitsee Riihimäen pohjoispuolella 54-tien varressa. Lännestä päin tultaessa kääntyy oikealle tie, jota ajamalla 50m näkee itäiselle ja läntiselle tallilammelle. Ajamalla liikennettä varoen takaisin 54-tien ylitse toiselle puolen (voimalinjan puoli) ja jatkamalla pitkää suoraa pääsee lintukosteikolle jossa sijaitsee lintujen tarkkailupaikka. Alueella liikkuessa pitää noudattaa varovaisuutta ja muualla Ei saa autolla ajella työmääalueen vuoksi. Autot on parkkeerattava selkeästi teiltä sivuun. Työkoneet voivat viedä 1,5m  kummaltakin puolen tietä eli ovat leveitä. Lisäksi ne liikkuvat ajoittain myös viikonloppuisin ja iltaisin. Muistakaa myös olla häiritsemättä lintuja ja muita elikoita eettisen havainnoinnin periaatteiden mukaisesti. Tervetuloa!

Kuvat joita tässä alla on jalohaikarasta on otettu odottamisen jälkeen tarkkailupaikalta. Samalta paikoin on nähty aika ajoin myös pikku-uikku.

Riihimäki Sammalistonsuo 31.8.2016: Jalohaikaran kalassa

Jalohaikara saalistelee Sammalistonsuolla aktiivisesti kaloja, joiden lajista en itse ole päässyt selvyyteen. Olisikohan ruutanoita?

Riihimäki, Sammalistonsuo 31.8.2016 Jalohaikara, ruokailurapsutukset

 

Elokuun viimeisenä päivänä odottelimme haikaran iltalentoa. Valitettavasti lento tapahtui myöhään ja valoa oli jo niukalti.

 

Riihimäki, Sammalistonsuo 31.8.2016 Jalohaikara

Riihimäki, Sammalistonsuo 31.8.2016 Jalohaikara

Syyskuun 2. päivä kolahti jymyuutinen. Hattulan Tenholassa olisi pikkukiljukotka. Perjantai-iltana en enää paikalle jaksanut lähteä, mutta lintu jäi yöpymään ja varmaan löytyisi aamullakin. Nukuttiinpa lauantaina vielä pitkään ja lähdettiin Riihimäeltä vasta vähän ennen seitsemää.

Perille päästyämme pieni porukka näytti meille aaumuauringossa istuvan kotkan. Kotka siis löytyi melkein yhtä nopeasti kuin viikkoa aiemmin aropääskykahlaaja, joka näyttäytyi auton päällä lentelemässä alle 30 sekunnin kuluttua autosta noustuamme. Kiitos Sendari!

3.9.2016 Hattula, Pikkukiljukotka

Komeasti pikkukiljukotka istui n 300m päässä. Paikalla kävi linnun löytäjäkin, joka oli peltoa puidessa huomannut pikkujyrsjijöitä jahdanneen saalistajan. Onnea Kanta-Hämeen 301. lintulajin löytäjälle!

Uljasta lintua kävivät härkkimässä milloin tali-ja sinitiaiset, milloin harakat ja varikset. Kaikki väistivät kun kotka edes vähän vilkaisikin häriköihin päin. Oli selvästi auktoriteetti kohdallaan – enemmän kuin nykyisissä koululuokissa..

 

3.9.2016 Hattula, Varis

Saaliiksi nautitut pikkujyrsijät olivat muuttaneet olomuotoaan löysäksi. Karvaisista siimahännistä oli tullut lannoitetta, joka piti ruikkia alas männynoksalta…

3.9.2016 Hattula, Pikkukiljukotka

Pitkän odottelun jälkeen lintu vihdoin hieman liikkui. Jotakin mielenkiintoista liikkui pellon laidassa.

3.9.2016 Hattula, Pikkukiljukotka

3.9.2016 Hattula, Pikkukiljukotka

Saalistuslentohan siitä seurasi puiden ja oksien takaa sänkipellolle.

3.9.2016 Hattula, Pikkukiljukotka

Miten voikin noin iso lintu elää pikkujyrsijöillä 🙂

3.9.2016 Hattula, Pikkukiljukotka

Pikkukiljukotkan jälkeen oli paluumatkalla tarkoitus käydä Janakkalan Turengissa katsomassa kirjokerttua. Kirjokerttu on käymässä harvinaiseksi Suomessa ja edellisestä havainnostani on jo aikaa, joten olisi ollut kiva nähdä lajin edustaja.

3.9.2016 Janakkala, Hernekerttu

Kirjokerttu jäi tällä kertaa haaveeksi ja paikalta ei löytynyt kuin tavanomaisia kerttuja, pajulintuja, tiltaltteja ja sinirinta. Mukavaa retkeilyä hienossa säässä!