Riihimäen Sammalistonsuo on saanut loppukesästä vakiovierailijan jalohaikarasta. Jalohaikaroita on ollut yhtäaikaa paikallaan parhaimmillaan kolme. Alueelle on nyt jäänyt kiertelemään ja kalastelemaan tuntemattoman lintuharrastajan Jalmariksi ristimä porkkananokka.
Missasin seuraavan tilannekuvan laadullisesti kun kameran asetukset olivat ”hanurista” tilanteeseen nähden. Teknisestä huonosta laadusta huolimatta kuva kolme metriä pitkästä kakasta, olkaa hyvä:
Riihimäki, Sammalistonsuo 28.8.2016, Jalohaikaran 3m pitkä kakka
Minulta on kyselty Sammalistonsuolla liikkumisesta, joten tässä yksinkertaisia ohjeita. Sammalistonsuo sijaitsee Riihimäen pohjoispuolella 54-tien varressa. Lännestä päin tultaessa kääntyy oikealle tie, jota ajamalla 50m näkee itäiselle ja läntiselle tallilammelle. Ajamalla liikennettä varoen takaisin 54-tien ylitse toiselle puolen (voimalinjan puoli) ja jatkamalla pitkää suoraa pääsee lintukosteikolle jossa sijaitsee lintujen tarkkailupaikka. Alueella liikkuessa pitää noudattaa varovaisuutta ja muualla Ei saa autolla ajella työmääalueen vuoksi. Autot on parkkeerattava selkeästi teiltä sivuun. Työkoneet voivat viedä 1,5m kummaltakin puolen tietä eli ovat leveitä. Lisäksi ne liikkuvat ajoittain myös viikonloppuisin ja iltaisin. Muistakaa myös olla häiritsemättä lintuja ja muita elikoita eettisen havainnoinnin periaatteiden mukaisesti. Tervetuloa!
Kuvat joita tässä alla on jalohaikarasta on otettu odottamisen jälkeen tarkkailupaikalta. Samalta paikoin on nähty aika ajoin myös pikku-uikku.
Riihimäki Sammalistonsuo 31.8.2016: Jalohaikaran kalassa
Jalohaikara saalistelee Sammalistonsuolla aktiivisesti kaloja, joiden lajista en itse ole päässyt selvyyteen. Olisikohan ruutanoita?
Riihimäki, Sammalistonsuo 31.8.2016 Jalohaikara, ruokailurapsutukset
Elokuun viimeisenä päivänä odottelimme haikaran iltalentoa. Valitettavasti lento tapahtui myöhään ja valoa oli jo niukalti.
Riihimäki, Sammalistonsuo 31.8.2016 Jalohaikara
Riihimäki, Sammalistonsuo 31.8.2016 Jalohaikara
Syyskuun 2. päivä kolahti jymyuutinen. Hattulan Tenholassa olisi pikkukiljukotka. Perjantai-iltana en enää paikalle jaksanut lähteä, mutta lintu jäi yöpymään ja varmaan löytyisi aamullakin. Nukuttiinpa lauantaina vielä pitkään ja lähdettiin Riihimäeltä vasta vähän ennen seitsemää.
Perille päästyämme pieni porukka näytti meille aaumuauringossa istuvan kotkan. Kotka siis löytyi melkein yhtä nopeasti kuin viikkoa aiemmin aropääskykahlaaja, joka näyttäytyi auton päällä lentelemässä alle 30 sekunnin kuluttua autosta noustuamme. Kiitos Sendari!
3.9.2016 Hattula, Pikkukiljukotka
Komeasti pikkukiljukotka istui n 300m päässä. Paikalla kävi linnun löytäjäkin, joka oli peltoa puidessa huomannut pikkujyrsjijöitä jahdanneen saalistajan. Onnea Kanta-Hämeen 301. lintulajin löytäjälle!
Uljasta lintua kävivät härkkimässä milloin tali-ja sinitiaiset, milloin harakat ja varikset. Kaikki väistivät kun kotka edes vähän vilkaisikin häriköihin päin. Oli selvästi auktoriteetti kohdallaan – enemmän kuin nykyisissä koululuokissa..
3.9.2016 Hattula, Varis
Saaliiksi nautitut pikkujyrsijät olivat muuttaneet olomuotoaan löysäksi. Karvaisista siimahännistä oli tullut lannoitetta, joka piti ruikkia alas männynoksalta…
3.9.2016 Hattula, Pikkukiljukotka
Pitkän odottelun jälkeen lintu vihdoin hieman liikkui. Jotakin mielenkiintoista liikkui pellon laidassa.
3.9.2016 Hattula, Pikkukiljukotka
3.9.2016 Hattula, Pikkukiljukotka
Saalistuslentohan siitä seurasi puiden ja oksien takaa sänkipellolle.
3.9.2016 Hattula, Pikkukiljukotka
Miten voikin noin iso lintu elää pikkujyrsijöillä 🙂
3.9.2016 Hattula, Pikkukiljukotka
Pikkukiljukotkan jälkeen oli paluumatkalla tarkoitus käydä Janakkalan Turengissa katsomassa kirjokerttua. Kirjokerttu on käymässä harvinaiseksi Suomessa ja edellisestä havainnostani on jo aikaa, joten olisi ollut kiva nähdä lajin edustaja.
3.9.2016 Janakkala, Hernekerttu
Kirjokerttu jäi tällä kertaa haaveeksi ja paikalta ei löytynyt kuin tavanomaisia kerttuja, pajulintuja, tiltaltteja ja sinirinta. Mukavaa retkeilyä hienossa säässä!
Jarin retkiblogi 